KASVATTAJA

Olen keski-ikäinen äidinkielenopettaja Kaakkois-Suomesta Parikkalasta. Länsigöötanmaanpystykorvia eli gööttejä minulla on ollut 20 vuotta, ja ensimmäinen pentueeni syntyi 10 vuotta sitten. Kasvatustyöni on pienimuotoista: pentueita on noin vuoden kahden välein.

Koiraharrastukseni juuret juontavat lapsuuteeni ja äitinipuoleiseen mummolaan, missä sain hoitaa Tapio-ukkoni koiria - lähinnä beagleja ja niiden pentuja. Kennel- ja eläinlääkärileikit serkkuni kanssa kymmenine tyhjine viilipurkkeineen, Koiramme-lehtien pentuvälityksen selailuineen ja kuviteltujen kakkojen keräämisineen ovat jääneet elävästi mieleeni.

Ahkera koiran mankuminen tuotti tuloksen vuonna 1978, jolloin sain jämtlanninpystykorvan, 13-vuotiaaksi eläneen Ruusan. Käytin sitä kerran näyttelyssäkin, ja tuloksena oli pelätty EVA (ei voida arvostella) koiran pienuuden takia. Harrastelimme myös tokoa palveluskoirien seassa, ja Ruusa pääsi nuorena ukon kanssa hirvimetsälle. Parhaiten se kuitenkin viihtyi seurakoirana - mukana kaikessa. Putsi-pennunkin Ruusa tekaisi koppiinsa eräänä kevättalven päivänä, kun ei eläinlääkärin antama ehkäisypiikki ollut tehonnut täydellisesti.

 

Jo Ruusan aikaan haaveilin länsigöötanmaanpystykorvasta, koska sillä ei ole metsästysverta ja se on jämptin näköinen ja oloinen pikkukoira, joka kestää itäisen Suomen talvet. Järkeilin kuitenkin niitä olevan Suomessa niin vähän, etten voisi sellaista koskaan hankkia, kun ne olisivat kuitenkin niin kalliita.



Ajat muuttuvat, minkä sain kokea elokuussa 1993, kaksi vuotta Ruusan kuoleman jälkeen. Eräänä sunnuntaiaamuna luin kahvipöydässä Karjalaista ja vilkuilin Eläimiä myytävänä -palstaa. "Myytävänä länsigöötanmaanpystykorvan pentuja mukavista valiovanhemmista", soitto Lahjalle ja pentuja katsomaan. Muutaman viikon kuluttua energinen Mikke (FIN MVA Jermu) muutti meille pimeänä ja sateisena perjantai-iltana mullistaen elämäni.

 

 

 

Kasvatustyöni juuri on ensimmäinen gööttini Mikke: A- ja B-pentueeni emä on isäni omistama FIN MVA Frida Mikentytär (1999 - 2012) ja C-pentueen emäksi sain Valtosen Sarilta jalostuslainaan Miken tyttärentyttären Vegan (KANS FIN EST S MVA JV-05 ESTV-06 FIN AVA TK1 Cimillan Hilda Hulvaton s. 2005). Fridan tammikuussa 2004 synnyttämä pentue on ensimmäinen kennelnimelläni Calawan, jonka sain vuonna 2003. Tuolloin allekirjoitin myös kasvattajasitoumuksen. Calawa-jättiläinen on isä sellaisille suurmiehille kuin Väinämöinen, Ilmarinen ja Hiisi. Nimi viittaa hyvin opettajuuteeni sekä siihen, että pienimuotoisen kasvatustyöni kantakoira on uros, Mikke.

Koirat ovat minulle elämäntapa, joka seuraa minua toivottavasti elämäni loppuun saakka. Siihen eivät kuulu vain omat koirat, vaan myös toimiminen koirayhdistyksissä ja näyttelytoimikunnissa. Lisäksi suuri osa nykyisistä ystävistäni ja tuttavistani on koiraihmisiä, mikä on sopiva vastapaino koulutyölle.

Rotuyhdistyksessämme Länsigöötanmaanpystykorvat - Västgötaspetsen ry olen toiminut tavalla tai toisella lähes koko gööttiharrastukseni ajan. Aluksi kirjoitin puhtaaksi juttuja Göötti-lehteen kuuluen lehtitoimikuntaan. Vuosina 1999 - 2003 olin lehden päätoimittaja ja taitoin lehden. Olen myös kirjoitellut itse lehteen. Tällä hetkellä oikoluen lehtitekstejä. Rotumme erikoisnäyttelyä olen ollut järjestämässä useamman kerran. Olen myös ollut järjestämässä kesinä 2008 ja 2010 paimennustaipumustestin Rantasalmella.

 

Parikkalan Koiraharrastajat ry:ssä olen toiminut aktiivisesti paikkakunnalla asumisemme ajan, reilut kymmenen vuotta. Kuulun johtokuntaan ja olen ollut niin puheenjohtajana, sihteerinä kuin rahastonhoitajana. Joka toinen kevät järjestämme kahden muun paikallisen yhdistyksen kanssa ryhmänäyttelyn. Kehätoimitsijana käyn töissä muutamissa näyttelyissä lähiseudulla vuosittain. Kennelliiton järjestämän kasvattajan peruskurssin olen suorittanut hyväksytysti vuonna 2003 ja jalostusneuvojan peruskurssin vuonna 2005. Olen myös Suomen Koirankasvattajat ry:n jäsen.

Jos gööttini on ulkomuodoltaan kelvollinen ja haluaa esiintyä, käytän sitä jonkin verran näyttelyissä. Cindyn kanssa kilpailemme agilityssä mini3-luokassa, mutta harrastuksemme on hyvin leikkimielistä. Kisoissa käymme lähinnä sen takia, että pidämme siitä molemmat. Kunnon tulokset olisivat vaatineet totisempaa treenausta. Agda oli ensimmäinen koirani, jonka kanssa kisasin agilityssä, ja se eteni kakkosluokkaan. Martta-pentumme (Calawan Gerda) on sen verran liikunnallinen, taisteluhaluinen ja vilkas luonteeltaan, että toivottavasti innostun kouluttamaan sen agilityn saloihin.

Jokainen koirani on opetellut enemmän tai vähemmän tottelevaisuutta ja agilityä. Göötistä on koulutettavuutensa, vilkkautensa ja ihmisrakkautensa ansiosta mahdollisuudet vaikka millaiseksi harrastuskoiraksi, mutta minulle tärkeintä on jokapäiväinen elämä luontolenkkeineen koiraystävieni kanssa ja hauskan järjestäminen muille ihmisille.

Paimenkoirana göötti kaipaa toimintaa ja hauskanpitoa, joten sohvannurkkaan sen kanssa ei voi jäädä pitemmiksi ajoiksi lepäämään. Mielestäni göötti voi parhaiten, kun se saa olla mahdollisimman paljon ihmistensä kanssa, olipa paikka ja tilanne mikä tahansa. Onnellisin tilanne olisi varmaan elämä maalaistalossa jokapaikanhöylänä niin kuin silloin ennen vanhaan Ruotsissa. Vaikka koirat tykkäävät ulkonaolosta, pelkiksi häkkikoiriksi ne eivät mielestäni sovellu. Seurakoirana göötti on hyvä valinta ihmisille, jotka liikkuvat paljon luonnossa mutta eivät metsästä, sillä göötillä ei ole yleensä metsästysviettiä ja ne kulkevat mielellään laumansa kanssa metsässä eivätkä niiden turkkiin tartu risut ja ravat. Lapsiperheessä göötti löytää luontevasti paikkansa lasten leikkikaverina.

Kasvatustyöni on pienimuotoista, vain pentue vuoden parin välein. Haluan tutustua kunnolla tuleviin omistajiin ja tavata kasvattejani myös luovutuksen jälkeen. Olemme ystävystyneet pentujen omistajien kanssa ja tavanneet milloin missäkin yhteydessä. Gööttien jalostuksessa painotan luonnetta, rodunomaista ulkonäköä ja terveyttä. Tärkeää on myös se, että koirat pystyvät lisääntymään ja hoitamaan pentunsa luonnollisesti.

Luonteeltaan göötin tulee olla eloisa, iloinen ja avoin. Haukut pihaan tulijoille kuuluvat myös asiaan, mutta silti göötin on oltava mielestäni äärimmäisen ihmisrakas. Göötin ulkomuodossa arvostan terveitä liikkeitä, selvää sukupuolileimaa, ryhdikkyyttä, gööttimäistä ilmettä, värityksen kirkkautta ja oikeita merkkejä sekä oikeita mittasuhteita ja muotoja. Kasvattieni vanhemmat ovat terveitä niin lonkiltaan kuin silmiltäänkin, mielellään jalostustarkastettu ja luonnetestattu hyväksytysti. Tarkoituksenani on, että ensimmäinen gööttini Mikke tulee elämään kasvattieni sukutauluissa.

Toivon sinun viihtyvän kotisivuillani!


Anne Laamanen